Syksyn kuulas kirpeys
kuin silloin
puskee vastapestyn ikkunan läpi
suoraan sielun peiliin.
Tyhjän lipputangon naru
naputtaa tuulessa.
Edit.
Syksyn kuulas kirpeys
puskee vastapestyn ikkunan läpi
suoraan sielun peiliin.
Tyhjän lipputangon naru
naputtaa tuulessa.
Minulle tulee tästä runosta haikumainen tunnelma. Siinä on jotakin syvää ja samalla avointa.
Luin runoa muuten aika lailla ilman toisen rivin sanoja ‘kuin silloin’. Kuulostaa korvissani siten vielä paremmalta.
Kiitos palautteesta. Olen samaa mieltä, – kuin silloin on turha, selittää liikaa.
Naputtaa tuulessa , alakuloista, tiiviisti huomioitu.
Tästä tulee mieleen lapsuuteni syyspäivät. Asuimme opettajien asuntolassa, joka oli vanha kansakoulu, johon oli tehty pari asuntoa. Toisessa päädyssä oli kunnan kirjasto. Vieressä oli uusi ala-aste, jonka rehtori isäni oli. Koulun lipputanko naputti tuulessa ja ikkunat olivat kirkkaat. En tiedä, olivatko vastapestyt, mutta eiväthän ne siellä mailla likaantuneetkaan.